Elämäni tärkein kirje ja matkani yliopistoon ilman ylioppilastutkintoa

Opiskelu yliopistossa on monen nuoren unelma, mutta entä jos tämä haave ei toteudu alkuperäisten suunnitelmien vuoksi? Tämä on tarina siitä, kuinka sitoutuminen, tuki ja yksi tärkeä kirje muokkaavat elämän suunnan.

Unelmat yliopistosta

Kun puhutaan yliopistoon pääsystä, mielessä usein siintää kuvia nuorista opiskelijoista, jotka ovat juuri päättäneet lukion. Minun kokemukseni oli kuitenkin hyvin erilainen. En ollut ylioppilas, mutta minussa kyti unelma yliopistoon pääsemisestä. Aloitin iltalukion keski-iässä työn ohessa, ja opinnot olivat minulle paljon muutakin kuin vain tehtävä. Ne olivat mahdollisuus muuttaa omaa elämääni. Esimerkiksi, lukion vanhempi vaihe oli haasteellinen; mietin, kuinka monia iltaluokkia minun piti käydä, jotta voisin mennä yliopistoon. Iltalukiot ovat yhä suosittuja, ja niiden lukijamäärät ovat nousseet. Tämä voi olla juuri se tie, jonka joku muukin tarvitsee.

Tuki ja kannustus

Matkani yliopistoon alkoi vahvasta tuesta. Aikaisemmin yli 20 vuotta sitten kaksi rehtoria uskoivat kykyihini. Klassillisen yhteislyseon rehtori ilmoitti, että hän oli valmis tenttimään minua neljässä keskikouluaineessa, jotta voisin päästä Teknilliseen opistoon. Ammattikoulun rehtori puolestaan antoi minulle suosituksen, joka oli tuolloin ehdoton edellytys. Nämä lausunnot eivät vain avanneet ovia; ne antoivat minulle myös itsevarmuutta jatkaa eteenpäin.

Tarve poikkeusluvasta

Kun matkani yliopistoon eteni, säännöt edelyttivät vielä yhden kynnyksen ylittämistä. Tällä kertaa se ei ollut rehtori vaan Helsingin yliopiston kansleri. Häneltä tarvitsin poikkeusluvan, joka mahdollistaisi hakemisen ei-ylioppilaiden kiintiöön. Tämä ajatus jännitti minua, mutta päätin, että oli aika uskoa itseeni.

Kirje yliopiston kanslerille

Kirjoitin kanslerille huolellisen kirjeen, jossa avasin tilannettani perusteellisesti. Mainitsin, että olin suorittanut iltalukiossa kaikki kieliopinnot ja että matemaattiset aineeni oli suoritettu teknillisessä opistossa ylioppilastasolle. Ainoa esteenä oli siis reaaliaineiden puute, joita ei opiskeltu Teknillisessä opistossa. Tämän perustelin ylioston kanslerille siten, että kun olen jo keski-ikäinen, niin reaaliaineita on eletty jo käytännössä. Yliopiston kansleri hyväksyi perusteluni. Häneltä tuli pian suosituskirje. En huomannut ottaa tuosta kirjeestä kopiota. Se olisi minulle tärkein kirje, jonka elämässäni olen saanut. Ilman sitä lausuntoa en olisi voinut hakea Yliopiston pääsykokeisiin enkä opintoihin.

Hyväksyntä ja suosituskirje

Kun odotin kanslerilta vastausta, tunsin jännitystä. Voisiko perusteluni todella riittää? Pian sain kuitenkin ilouutisen: kansleri suostui pyyntööni ja lähetti minulle suosituskirjeen. Tämä kirje oli tärkeä askel elämässäni. Se avasi ovet, joita olin pitkään etsinyt.

Elämäni tärkein kirje

Valitettavasti unohdin ottaa kopiota tästä kirjeestä. Se olisi ollut elämäni tärkein dokumentti, mutta se oli mennyt. Ilman sitä lausuntoa en olisi voinut hakea yliopiston pääsykokeisiin, jolloin olisin jäänyt ilman mahdollisuutta opiskella. Tämä kokemus opetti minulle tärkeitä asioita asiakirjojen merkityksestä.

Polku yliopistoon

Suosituskirjeen saatuaan en epäröinyt hetkeäkään. Aloitin pääsykokeisiin valmistautumisen. Tie yliopistoon avautui, ja tiesin, että tämä vaihe oli vasta alkua suurelle seikkailulle.

Aikuisopiskelijan haasteet

Aikuisiällä opiskelu ei ollut aina helppoa. Työn ja opiskelun yhdistäminen vaati täydellistä ajanhallintaa. Koin, että jokainen minuutti oli hyödyllinen. Opiskelu avasi myös uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi uusien opintojen myötä opin, että yli 75 prosenttia aikuisopiskelijoista oli kiinnostuneita kehittämään taitojaan uudella alalla. Tämä motivoi minua entisestään.

Yliopistoon pääsyn merkitys

Kun pääsin yliopistoon, tunsin itseni voittajaksi. Polku oli ollut pitkä, mutta pelkkä mahdollisuus opiskella nosti minut uusiin sfääreihin. Kirje, jota en koskaan kopioinut, muistuttaa sitä, kuinka unelmat ovat saavutettavissa, kunhan on valmis tekemään työtä niiden eteen. Tämä yliopistoon pääsy oli minulle tärkeämpää kuin olin alun perin ymmärtänyt.

Elämänmuutos

Matkani yliopistoon ilman ylioppilastutkintoa on yksi merkittävimmistä saavutuksistani. Se opetti, että esteet voidaan ylittää, ja että aito halu voi avata ovia. Vaikka matka oli haasteellinen, se opetti minulle tärkeitä asioita. Muistakaa, että jopa yksi kirje voi kääntää elämän kulun. Elämäni tärkein kirje, vaikka se ei koskaan jäänyt minulle näkyville, muistuttaa, että unelmia kannattaa seurata. Olet ehkä kohtaamassa haasteita, mutta älä ikinä epäile kykyjäsi. Unelmat ovat mahdollisia - usko itseesi ja tee töitä niiden eteen.