Search Results

Opiskelu yliopistossa on monen nuoren unelma, mutta entä jos tämä haave ei toteudu alkuperäisten suunnitelmien vuoksi? Tämä on tarina siitä, kuinka sitoutuminen, tuki ja yksi tärkeä kirje muokkaavat elämän suunnan. Unelmat yliopistosta Kun puhutaan yliopistoon pääsystä, mielessä usein siintää kuvia nuorista opiskelijoista, jotka ovat juuri päättäneet lukion. Minun kokemukseni oli kuitenkin hyvin erilainen. En ollut ylioppilas, mutta minussa kyti unelma yliopistoon pääsemisestä. Aloitin iltalukion keski-iässä työn ohessa, ja opinnot olivat minulle paljon muutakin kuin vain tehtävä. Ne olivat mahdollisuus muuttaa omaa elämääni. Esimerkiksi, lukion vanhempi vaihe oli haasteellinen; mietin, kuinka monia iltaluokkia minun piti käydä, jotta voisin mennä yliopistoon. Iltalukiot ovat yhä suosittuja, ja niiden lukijamäärät ovat nousseet. Tämä voi olla juuri se tie, jonka joku muukin tarvitsee. Tuki ja kannustus Matkani yliopistoon alkoi vahvasta tuesta. Aikaisemmin yli 20 vuotta sitten kaksi rehtoria uskoivat kykyihini. Klassillisen yhteislyseon rehtori ilmoitti, että hän oli valmis tenttimään minua neljässä keskikouluaineessa, jotta voisin päästä Teknilliseen opistoon. Ammattikoulun rehtori puolestaan antoi minulle suosituksen, joka oli tuolloin ehdoton edellytys. Nämä lausunnot eivät vain avanneet ovia; ne antoivat minulle myös itsevarmuutta jatkaa eteenpäin. Tarve poikkeusluvasta Kun matkani yliopistoon eteni, säännöt edelyttivät vielä yhden kynnyksen ylittämistä. Tällä kertaa se ei ollut rehtori vaan Helsingin yliopiston kansleri. Häneltä tarvitsin poikkeusluvan, joka mahdollistaisi hakemisen ei-ylioppilaiden kiintiöön. Tämä ajatus jännitti minua, mutta päätin, että oli aika uskoa itseeni. Kirje yliopiston kanslerille Kirjoitin kanslerille huolellisen kirjeen, jossa avasin tilannettani perusteellisesti. Mainitsin, että olin suorittanut iltalukiossa kaikki kieliopinnot ja että matemaattiset aineeni oli suoritettu teknillisessä opistossa ylioppilastasolle. Ainoa esteenä oli siis reaaliaineiden puute, joita ei opiskeltu Teknillisessä opistossa. Tämän perustelin ylioston kanslerille siten, että kun olen jo keski-ikäinen, niin reaaliaineita on eletty jo käytännössä. Yliopiston kansleri hyväksyi perusteluni. Häneltä tuli pian suosituskirje. En huomannut ottaa tuosta kirjeestä kopiota. Se olisi minulle tärkein kirje, jonka elämässäni olen saanut. Ilman sitä lausuntoa en olisi voinut hakea Yliopiston pääsykokeisiin enkä opintoihin. Hyväksyntä ja suosituskirje Kun odotin kanslerilta vastausta, tunsin jännitystä. Voisiko perusteluni todella riittää? Pian sain kuitenkin ilouutisen: kansleri suostui pyyntööni ja lähetti minulle suosituskirjeen. Tämä kirje oli tärkeä askel elämässäni. Se avasi ovet, joita olin pitkään etsinyt. Elämäni tärkein kirje Valitettavasti unohdin ottaa kopiota tästä kirjeestä. Se olisi ollut elämäni tärkein dokumentti, mutta se oli mennyt. Ilman sitä lausuntoa en olisi voinut hakea yliopiston pääsykokeisiin, jolloin olisin jäänyt ilman mahdollisuutta opiskella. Tämä kokemus opetti minulle tärkeitä asioita asiakirjojen merkityksestä. Polku yliopistoon Suosituskirjeen saatuaan en epäröinyt hetkeäkään. Aloitin pääsykokeisiin valmistautumisen. Tie yliopistoon avautui, ja tiesin, että tämä vaihe oli vasta alkua suurelle seikkailulle. Aikuisopiskelijan haasteet Aikuisiällä opiskelu ei ollut aina helppoa. Työn ja opiskelun yhdistäminen vaati täydellistä ajanhallintaa. Koin, että jokainen minuutti oli hyödyllinen. Opiskelu avasi myös uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi uusien opintojen myötä opin, että yli 75 prosenttia aikuisopiskelijoista oli kiinnostuneita kehittämään taitojaan uudella alalla. Tämä motivoi minua entisestään. Yliopistoon pääsyn merkitys Kun pääsin yliopistoon, tunsin itseni voittajaksi. Polku oli ollut pitkä, mutta pelkkä mahdollisuus opiskella nosti minut uusiin sfääreihin. Kirje, jota en koskaan kopioinut, muistuttaa sitä, kuinka unelmat ovat saavutettavissa, kunhan on valmis tekemään työtä niiden eteen. Tämä yliopistoon pääsy oli minulle tärkeämpää kuin olin alun perin ymmärtänyt. Elämänmuutos Matkani yliopistoon ilman ylioppilastutkintoa on yksi merkittävimmistä saavutuksistani. Se opetti, että esteet voidaan ylittää, ja että aito halu voi avata ovia. Vaikka matka oli haasteellinen, se opetti minulle tärkeitä asioita. Muistakaa, että jopa yksi kirje voi kääntää elämän kulun. Elämäni tärkein kirje, vaikka se ei koskaan jäänyt minulle näkyville, muistuttaa, että unelmia kannattaa seurata. Olet ehkä kohtaamassa haasteita, mutta älä ikinä epäile kykyjäsi. Unelmat ovat mahdollisia - usko itseesi ja tee töitä niiden eteen.

Kun elämä vie uusiin suuntiin, se tuo mukanaan sekä haasteita että uusia mahdollisuuksia. Tässä blogikirjoituksessa tehdään matka Helsingistä Nokialle korona-aikana ja pohditaan, miten henkilökohtaiset muutokset vaikuttavat elämään. Tämä matka on vaatinut suurta rohkeutta. Muuton syy Nokialle oli hekilökohtainen. Tiesin, että minua tarvitaan Nokialla. Muuttohaasteet ja rohkeus Korona-aika toi mukanaan monia rajoituksia, mutta se myös sai monet meistä miettimään, mitä oikeasti haluamme elämältämme. Omat päätökseni eivät olleet helppoja. Vaikka arvioin, että asunnon myyminen Helsingistä Mellunmäestä olisi vaikeaa, päätin silti tarttua haasteeseen. Esimerkiksi keskimääräinen aika asunnon myynnissä Helsingissä oli aikamoiset 72 päivää, mutta omalla kohdallani tämä prosessi kesti vain viisi päivää. Päätin muuton yhteydessä myös etsiä Nokialta uuden, yhtä tilavan asunnon. Tämä vaati suurta asennemuutosta, sillä olin asunut Helsingissä lähes 40 vuotta. Asunnon myynti viidessä päivässä Kun ensimmäiset askeleet oli otettu, muutto sujui yllättävän helposti. Löysin nopeasti uuden kodin, ja entisen asunnon myynnissä kävi tuuri. Vain viiden päivän jälkeen löytyi ostaja, mikä tuntui uskomattomalta. Aikaisempi myyntikokemukseni oli, että jotkut asunnot Helsingin alueella saattoivat odottaa ostajaa jopa kuukausia. Kotini esittelyssä oli vain yksi kiinnostunut ostaja, mutta se riitti. Kun asunnon myynti varmistui, siirryin valmisteluihin – nyt matka Helsingistä Nokialle oli 200 kilometriä. Muuttomatka ja tunnelmat Muuttaminen ei tällä kertaa tapahtunut veljeni kanssa pakettiautolla. Sen sijaan otin yhteyttä muuttofirmaan, mikä helpotti koko prosessia. Muuttofirma Jy-Pi Oy oli erinomainen työssään. Kuin leikiten ja leikkiä laskien kaksi ammattimiestä kantoivat painavakin huonekalut. Muutin kesäkuussa 2021 Nokian keskustaan, ja tunnelmat olivat korkealla. Vaikka Helsinki oli ollut kotini lähes neljä vuosikymmentä, uuden kaupungin tunnelma tuntui virkistävältä. Kävelessäni Nokian keskustassa tunsin, huomasin, että vaikka olin helsinkiläinen, sydämeni oli aina ollut maalaispoika. Tämä ajatus auttoi minua päätöksen soputumisessa. Uusi kaupunki Nokia oli enemmän kuin uusi osoite; se tarjosi minulle mahdollisuuden aloittaa uusi vaihe. Kaupunki oli huomattavasti pienempi kuin Helsinki, mikä helpotti sopeutumista, mutta työ oli silti keskeneräinen. Ennen muuttoa tiesin, että hyvä naapuruus on keskeinen osa elämää. Naapurit olivat ystävällisiä. Paljon oli iäkkäitä asukkaita kuten ennenkin. Monilla alueilla Suomessa oli erilaisia tapoja tervehtiä, ja esimerkiksi paikalliset käyttävät "Moro!" -tervehdystä, mikä muistutti minua, että en ole Helsinigissä enkä Savossa. Sitä tervehdystä pitää tietoisesti opetella. Mutta eivät kaikki sitä käytä, Ehkä useimmat ns. paljasjalkalaiset nokialaiset ja tamperelaiset tervehtivät näin. Tämä uusi vaihe on täynnä mahdollisuuksia ja potentiaalia, ja se on avannut oven monille ainutlaatuisille kokemuksille. Lähtiessä en myökään osaa vielä sanoa luontevasti: "Se on Moro". Yhteydet ja merkitys Muutto Helsingistä Nokialle ei ollut vain fyysinen siirto. Se antoi minulle mahdollisuuden rakentaa uusia suhteita ja ystävyyksiä. Läheisten ihmisten merkitys on kasvanut merkittävästi, ja he ovat auttaneet minua sopeutumaan uuteen ympäristöön. Tämä matka on opettanut, kuinka tärkeää on löytää merkitystä jokaisesta päivästä. Emme elä vain itsellemme, sillä silloin puuttuu merkitys elämästä. Näkökulmamme voivat muuttua jatkuvasti, ja on tärkeää pysyä avoimena uusille kokemuksille ja oppia niistä. Tiivistettynä elämänmuutos Helsingistä Nokialle on ollut suuri käännekohta elämässäni, erityisesti korona-aikana. Muutos on vaatinut rohkeutta sekä avointa mieltä. Vaikka alkuvaiheessa oli haasteita, on myös ollut paljon iloa ja mahdollisuuksia. Olen oppinut, että jokaisella meistä on kyky sopeutua, oppia ja kasvaa. Tämän muutoksen myötä on herätetty uusia unelmia ja suunnitelmia tulevaisuudelle. Jatkuva kasvu on aina mahdollista, ja elämän matka voi viedä meidät täysin uusiin paikkoihin, sekä fyysisesti että henkisesti. Nyt Nokialla tuntuu olevan rauha, ja olen valmis ottamaan vastaan jokaisen hetken ilolla. Se on Moro!

Muutto on vaativa, mutta usein myös jännittävä ajatus. Kun elämänvaihe muuttuu, uusi koti tarjoaa mahdollisuuden uudistumiseen. Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan sellaista kokemusta, jossa haasteista huolimatta kaikki sujui yllättävän nopeasti. Hyvät valmistelut ja oikeat ratkaisut voivat tehdä selviytymisestä helpompaa. Vuokra-asunto vai oma Kun päätin muuttaa Helsingistä Nokialle, aloin etsiä vuokra-asuntoa. Asunnon osto on usein monivaiheinen ja monimutkainen prosessi. Vaikka taloudelliset seikat eivät aina rajoita valintojasi, haluamasi asunnon löytäminen voi silti olla hankalaa. Tällä kertaa muuttoni syynä oli vuokra-isännän päätös myydä asunto. Olin onnekas, sillä olin jonossa asumisoikeusasuntoihin. Lähetin hakemuksen Asuntosäätiön uuteen, rakenteilla olevaan taloon ja toivoin parasta. Nopeasti uusi koti, viisi päivää Yllätyin, kun aikaisemmin asunto Helsingissä myytiin vain viidessä päivässä. Taas toistui viisi päivää, kun yhtä nopeasti sain varattua uuden kotini taas viidessä päivässä. Tunnelma oli jännittävä. Mielessäni pyöri kysymyksiä siitä, minkä kerroksen asunnon valitsisin. Valitsin kuudennen kerroksen asunnon, joka tarjoaa upeat näkymät. Nyt, kun kirjoitan tätä uudessa kodissani kesällä 2025, koen, että päätös oli täydellinen. Muutto muuttuu rutiiniksi Muutosta on tullut rutiini. Pakkasin pikkutavarat hyvin ja kuljetimme niitä omalla autolla uuteen kotiin. Hyvä suunnittelu ja ennakoiminen helpottivat prosessia erittäin paljon. Tilasin muutosfirma, Niemen, jolla on mainetta erinomaisista palveluista. Heidän tiiminsä koostui neljästä tehokkaasta työntekijästä, jotka hoitivat muuton nopeasti. Muistin vanhan vitsin Niemen täydellisistä muuttopalveluista, jossa jopa olohuoneessa tupakan tuhkat olivat paikallaan. Vitsi osoittaa, että tämä firma on toiminut vuosikymmeniä. Toiminta tänä päivänä oli erittäin sujuvaa, mikä osoittaa, että yrityksellä on paljon kokemusta alalta. Muutto sujuu nopeasti Muutto oli ohi vajaassa neljässä tunnissa, ja pian olin jo järjestämässä ja lajittelemassa tavaroitani uudessa kodissani. Tämä uusi asunto on ollut vähintään yhtä hyvä kuin aiempi. Muutosprosessini on parantunut jokaisella kolmannella muutolla, ja olen oppinut paljon matkan varrella. Jatkossa tarvittavat näkökohdat Muuttoon liittyen kannattaa pitää mielessä muutama keskeinen seikka. Ensinnäkin, käytännön asiat: onko autossasi tarpeeksi tilaa pakkauksille? Löydätkö helposti paikan, mistä voit vuokrata muuttoauton tai löytääpä hyvän muuttopalvelun? Nämä valmistelut tekevät siirtymisestä sujuvampaa. Lisäksi, mieti tulevaisuuden tarpeitasi. Muutto ei ole vain tavaroiden siirtämistä, vaan myös tilaisuus pohtia, millaista elämää haluat elää. Uuden kodin ympäristö, mukavuudet ja mahdollisuus muokata sisustusta voivat olla tärkeitä tekijöitä valinnassa. Yhteenveto ja vinkit Muuttoprosessi voi olla jännittävä, mutta siihen liittyy myös haasteita. Oikean asunnon löytäminen, luotettavien muuttopalveluiden valitseminen ja käytännön järjestelyt vaikuttavat merkittävästi kokemuksen sujuvuuteen. Muista, että muutos voi olla myös mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Suunnittele etukäteen : Tee selkeä aikataulu ja suunnitelma muutolle. Pakkaa tehokkaasti : Käytä kestäviä laatikoita ja merkitse ne niin, että ulkoasu on selkeä. Valitse muuttopalvelusi huolella : Kurkista asiakasarvioita ja vertaa hintoja eri firmoista. Mieti tulevaisuutta : Pohdi, millaisia asuinalueita haluaisit tulevaisuudessa kokeilla. Muutto voi olla monivaiheinen prosessi, mutta oikeilla valmisteluilla se voi olla unohtumaton aika uusien mahdollisuuksien avautuessa. Kun tiedämme, että meillä on käytössämme oikeat resurssit, muuttaminen tuntuu vähemmän pelottavalta. Toivottavasti tämä kirjoitus tarjoaa inspiraatiota ja rohkeutta kaikille, jotka harkitsevat muuttoa. Joko ensimmäistä tai kolmatta kertaa, muutos voi johtaa uusiin ja jännittäviin kokemuksiin.

Eläkkeelle siirtyminen on monille iso askel. Se merkitsee usein uutta elämänvaihetta, joka tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan, kuinka yllättävät käänteet voivat vaikuttaa elämään ja miten uuden alun voi löytää vaikeuksista huolimatta. Eläkevuoden alussa ihmisillä on usein suuria odotuksia ja unelmia. Eläkkeelle jääminen tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua ja keskittyä itseensä. Kuitenkin yllättävät tapahtumat, kuten läheisen vakava sairaus, voivat synkentää tätä aikaa. Esimerkiksi vaimoni vakava sairastuminen vain kaksi kuukautta ennen eläkeelle jäämistä sai minut miettimään elämän todellisia arvoja ja prioriteettejä. Vaimoni menehtyi kahden vuoden kuluttua tammikuussa 2016. Hänen sairaudesta ei ole tarpeen tässä kirjoittaa tämän enempää. Kodin vaihto ja muutokset Eläkevuosien alku toi mukanaan myös kodin muutoksen. Yhdessä vaimoni kanssa asumamme koti Helsingissä Viikissä oli liian suuri ja oli muitakin henkilökohtisia syitä vaihtaa kotia. Tämä johti päätökseen etsiä uusi asunto. Löysin kolmiotyyppisen asunnon Mellunmäestä. Se oli käytännöllinen ja mukautui taloudelliseen tilanteeseeni. "Euro on paras konsultti", kuten sanotaan. Tämä uusi koti toi mukanaan riiittävästi tilaa, jota tarvitsin, vaikka asuin nyt yksin. Asunnosta tuli uusi, rauhallinen paikka, josta etsiä elämän merkityksiä. Muutto Viikistä Mellunmäkeen veljesavulla Muutto sujui yllättävän nopeasti veljeni avustuksella. Kolme päivää riitti tavaroiden siirtämiseen, Vappuna 2016 saimme muuton päätlkseen. Mellunmäen asuntoni oli minun tukikohtani seuraavat viisi vuotta. Uuden naapuruston myötä tapasin uusia ihmisiä ja sain mahdollisuuden osallistua uusiin aktiviteetteihin. Osallistuin aktiivisesti myös taloyhtiön hoitamiseen hallituksen jäsenenä. Naapurit olivat ystävällisiä. Harrastukset ja vapaa-aika Eläkevuosien aikana omistautumiseni lukemiselle heräsi uudelleen. Kirjat avasivat oven uusiin maailmoihin ja tarinoihin. Tämä uusi harrastus rikasti arkeani ja antoi minulle voimaa. Vapaa-ajallani liikuntakin sai uutta merkitystä. Kävelin ja pyöräilin säännöllisesti, ja liikunta auttoi minua jaksamaan vaikeina aikoina. Vielä papin töitä Yksi yllättävistä käänteistä elämässäni tapahtui, kun kirkkoherra kysyi, voisinko auttaa hautaamisissa kesäaikana. Tämä palautti mieleeni vanhat yhteydet ja tehtävät. Ryhdyin tekemään lyhyitä keikkatöitä papin tehtävissä. Vaikka työ oli usein surullista, se myös toi lohtua ja merkitystä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olin suorittanut yli 300 siunaamista. Se on vielä vähän verrattuna niihin pappeihin, jotka ovat alalla 40 vuotta. Jokainen siunaaminen on ollut tärkeä ja merkityksellinen itselleni. Yhteenveto Eläkevuodet tuovat mukanaan mahdollisuuksia, joita emme aina näe vaikeiden aikojen keskellä. Vaimoni sairaus ja menetys aiheuttivat syvää surua, mutta löysin silti voimaa tehdä elämästäni merkityksellistä. Muutto, uudet harrastukset ja työtehtävät toivat valoa elämääni. Uusista haasteista voi syntyä uuden alun mahdollisuus, ja juuri siellä piilee yksi tärkeimmistä opetuksista elämässä. Vaikeudet voivat tuntua musertavilta, mutta niistä voi myös syntyä uusia alkuja. Eläkkeelle siirtyminen ei ole vain rauhoittumista; se on tilaisuus etsiä uutta suuntaa ja merkitystä elämään. Kun elämä tuo eteen haasteita, on tärkeää muistaa, että uudenlaista elämää voi rakentaa laskettujen hetkien jälkeenkin. Jokaisessa elämäntilanteessa on mahdollista löytää iloa ja tyytyväisyyttä, vaikkakaan ei aina heti näy.

Helmikuussa 2014 päätin siirtyä eläkkeelle. Seuraavana kuukautena täytin 65 vuottta. Tämä ei ollut vain työuran päättäminen; se merkitsi myös uuden elämänvaiheen alkua. Papin työ on sydäntäni lähellä, mutta elämässäni oli tullut aika muutokselle. Haluan jakaa kokemukseni tästä tärkeästä hetkestä ja unohtumattomista lähtöjuhlistani. Elämänmuutokset ja päätöksen tekeminen Eläköitymisen harkinta ei ollut helppoa. Työni oli tärkeää, mutta huomasin, että se aiheutti myös haasteita. Asuin Helsingissä, mutta työskentelin Luhangan vanhassa pappilassa. Tämä toi mukanaan käytännön haasteita. Keskimäärin noin 500 euroa kuukaudessa menivät asumiskuluihin, bensoihin ja muihin menoihin. Esimerkiksi matka kotoani Luhankaan oli 230 kilometriä. Tein pitkiä ajomatkoja aina sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen kotiin ja keskiviikkoisin takaisin työhön. Tämä vei paljon aikaa ja voimia, ja tunsin ajoittain, että työni olisi voinut kärsiä. Autossa istumiseen meni pari 8 tunnin työpäivää viikossa. Se kaikki oli pois tehokkaasta työajasta. Maltoin kuitenkaan nauttia työstäni. Haluaisin muistuttaa, että 10 vuoden kokemukseni papin työssä oli opettanut minulle tärkeitä asioita elämästä ja ihmisten välisistä suhteista. Lähtöjuhlaa varten valmistautuminen Papin lähtöjuhlat ovat tärkeä perinne. Se on tilaisuus, jossa kollegat ja yhteisö kokoontuvat yhteen. Valmistautuessani juhlaan koin jännitystä, iloa ja haikeutta. Tiesin, että tämä oli tilaisuus kiittää kaikkia niitä, jotka olivat olleet mukana matkani varrella. Suunnittelin puheeni huolellisesti ja mietin, mitä haluaisin jakaa kokemuksistani. Lisäksi päätin, että juhlapäivänä haluaisin, että jokainen osanottaja olisi mukana juhliimme, sillä yhteisön voima on korvaamaton. Unohtumaton juhlapäivä Juhlapäiväni koitti, ja tunnelma kirkossa oli elävä. Vaikka eläköidyin, pappistyöni vaikutus pysyy mukanani koko loppuelämäni. Messun jälkeen nauttimme kahvia ja kuuntelimme puheita. Ystävät, kollegat ja seurakuntalaiset kokoontuivat yhteen, ja heidän läsnäolonsa teki päivästä erityisen. Noin 50 ihmistä oli tullut juhlimaan kanssani, ja se tuntui sydämeltä. Musiikkia ja merkityksellisiä puheita Juhlan keskiössä olivat musiikki ja puheet. Kirkkoherra Tuula piti sydämellisen puheen, joka sai monet liikuttumaan. Kappalainen Annukka lauloi kauniisti, ja kanttori Aki säesti. Musiikista vastasi taitava diplomikanttori Aki. Hänen tyttärensä, kanttori Hanna, myös lauloi kauniisti. Lisäksi lastenohjaaja Milja esitti kauniin ja hauskan runon minusta ja nuoriso-ohjaaja Annika esitteli lahjoja runon aikana. Tämä yhdistelmä vahvisti yhteisömme merkitystä ja vaikutti syvästi. Liikutuksen hetkiä Tilaisuus oli niin tunteellinen, että kyynelten pidätteleminen oli haastavaa. Huomio ja kunnioitus työtäni kohtaan sai minut tuntemaan itseni erityiseksi. Palasin mieleeni kaikki ne hetket, jolloin jaoin iloa ja surua seurakuntalaisten kanssa, kaiken sen, mikä on tuonut merkityksen elämääni. Viimeisen puheeni jälkeen ymmärsin, että tulevat eläkevuodet antavat minulle aikaa miettiä tulevaisuutta rauhassa. Tämä juhla oli uskomaton tapa sulkea yksi elämän luku ja avata uusi mahdollisuuksien ovi. Eläkkeelle siirtymisen merkitys Eläkkeelle siirtyminen papin työstä on aikaa miettiä, mihin suuntaan elämää haluan ohjata. Haluaisin käyttää aikaani hyödyksi ja muistaa, että samalla tavalla kuin olen ollut palvelijana, voin edelleen palvella eri tavoin. Haluan pitää kiinni kaikesta siitä, mitä olen oppinut pappina, ja toivon, että voin luoda uusia yhteyksiä ihmisiin. Nyt kun muistelen noita hetkiä, sydämeni on täynnä kiitollisuutta. Juhlapäiväni oli enemmän kuin vain tilaisuus; se oli yhteisöni rakkauden ja arvostuksen osoitus, joka pysyy mielessäni. Uuden aikakauden kynnyksellä Eläkevuosien alkaminen papin työstä oli merkittävä käänne elämässäni. Olen innoissani odottamassa uusia mahdollisuuksia, vaikka tiedostan, että haasteet ovat osa matkaani. Unohtumatonta lähtöjuhlaani ympäröivät rakkautta ja tukea, ja ne jäivät mieleeni ainutlaatuisina ja sydäntä lämmittävinä hetkinä. Elämäni ei pääty tähän. Katselen tulevaisuuteen avoimin mielin! Pappina oppimani asiat, ystävyyssuhteet ja yhteisön tuki kantavat minua edelleen. Eläkevuodet voivat avata uusia seikkailuja, ja olen valmis kohtaamaan ne innolla. Farewell celebration in a church setting

Lapsuuden onnellisuus Lapsuus on tärkeä ja muistorikas vaihe elämässä. Monet muistot jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Vaikka ennen kouluaikaani liittyvät yksityiskohdat saattavat olla hämäriä, elämäni tunnelmat ja tunteet ovat vahvoja. Muistan, että lapsuuteni oli pääasiassa onnellista aikaa, vaikka yksinäisyys ja ystävien vähäisyys korostuivat muistoissani. Yksinäisyys oli osa arkea, mutta erityisesti muistan hetket, jolloin serkku Anna-Liisa tuli vierailulle. Hänen kanssaan oli aina hauskaa, ja nuo harvinaiset vierailut toivat valoa harmaaseen arkeen. Äidilläni oli tiukat säännöt, eikä hän sallinut minun käydä naapurissa Alahovissa työkiireiden johdosta. Tämä rajoitus saattoi tuntua turhauttavalta. Serkkujen ilo Leikkiminen serkkujen kanssa oli lapsuuteni kohokohtia. Muistan, kuinka Anna-Liisa kuiskasi lähtiessään kotiin tuvan ovella minulle: "Tule huomenna meille". Se hetki oli kuin taikaa. Kun Anna-Liisa joskus harvoin sai olla yökylässä, nukuimme yhdessä lasten sängyssä. Äidilläni oli tapana naurattaa meitä ja se loi turvallisuuden tunnetta. Me nauroimme niin makeasti kuin vain lapset osaavat. Walt Disney on sanonut: "Lapset ovat kaikkialla maailmassa samanlaisia, he haluavat nauraa". Toisinaan myös nuorempi serkku Leena liittyi seuraamme. Kun kylään tuli vielä muutama muu lapsi, leikkimme räjähtivät riemuksi. Erityisesti muistan pelin nimeltä Karttupiilo, jossa piilouduimme ja etsimme toisiamme. Nuo hetket olivat enemmän kuin pelkkää ajanvietettä; ne loivat ystävyssuhteita, jotka kantavat läpi elämän. Kesäleikkien päätähuimaava riemu Kesät olivat lapsuudessani erityisiä. Ne toivat mukanaan loputtomasti mahdollisuuksia leikkiin ja seikkailuun. Leikkikenttä oli laaja, ja mielikuvitus teki sen rajattomaksi. Kuvittele auringon paistavan ja ympärillä ystäviä, jakamassa ikimuistoisia hetkiä. Kesäleikkien aikana opin luottamaan ystäviin. Mikään ei tuntunut mahdottomalta, ja jokainen seikkailu toi uusia oppimiskokemuksia. Leikimme saattoivat kestää jopa useita tunteja, ja jokaisesta päivästä tuli uusi seikkailu. Muistojen syveneminen Vaikka lapsuuteni oli täynnä onnea, siihen liittyi haasteitakin. Se, mitä oppii lapsena, jää elämään. Ystävyyden ja yhteisön merkitys oli minulle tärkein oppitunti. Opimme jakamaan ilot ja surut leikin kautta. Tämä lapsuuden muisto auttaa ymmärtämään, että onnellisuus löytyy yksinkertaisista asioista, kuten ystävyydestä ja leikeistä. Vähitellen kohti kouluaikaa Kun kansakouluun lähtö lähestyi, jännitin ja pelkäsin tulevaa. Uudet asiat, ystävät ja erilainen maailma odottivat. Kuitenkin jokainen kesäleikki ja muisto antoivat minulle voimaa kohdata tulevat haasteet. Muutaman rauhallisen vuoden jälkeen olisin astumassa kohti aikuisuutta. Lapsuuden ystävät ja iloiset hetket pysyisivät aina sydämessäni. Meistä tulisi aikuisia, mutta nuo pienet muistot elävät edelleen vahvasti jokaisessa askeleessani. Yhteenveto Muistot lapsuudesta ennen kouluaikaa ovat arvokkaita hetkiä, jotka muovaavat identiteettiämme. Ne ovat aarteita, joita vaalitaan sydämessä. Ystävyys ja leikit auttavat meitä muodostamaan suhteita, ja tämä on syy, miksi meidän tulisi vaalia näitä muistoja. Lapsuus oli aikaa, jolloin yksinkertaiset asiat, kuten serkkujen vierailut ja kesäleikit, toivat iloa ja onnea. Nämä muistot ovat voimakkaita ja elävät hienoina hetkinä läpi elämän. Niitä on syytä arvostaa nyt ja tulevaisuudessa.

Minun tarinani papin viran saamisesta alkaa hetkestä, jolloin kaikki tuntui olevan juuri oikeassa hetkessä, mutta samalla täynnä epävarmuutta. Taustani, ikäni ja kaikki ne vuodet, jolloin olin kouluttanut itseäni tähän työhön, olivat jatkuvasti mielessäni. Ensiaskeleet papin uralla Kohti entisiä unelmia ja tulevia seikkailuja astuminen ei ollut helppoa. Helsinki oli täynnä nuoria, lahjakkaita ehdokkaita papin virkoihin ja minulla oli ikää liian paljon. Kun ensimmäinen papin paikkani avautui Lauritsalassa, päätin tarttua tilaisuuteen ja hakea viransijaisuutta. Tämä hetki oli erityinen, sillä se edusti uuden alkuun pääsyä ja rohkeutta kohdata haasteet. Haastattelut uusiin haasteisiin Talvinen automatka Lauritsalaan ennen haastattelua oli mieleenpainuva. Kylmä pakkaspäivä, lumet ja talvinen maisema loivat jännittävän tunnelman. Haastattelu itsessään oli tiukka: kirkkoherra ja yli kymmenen muuta päättäjää istuivat pöydän äärellä. Yksi kirkkoherran kysymys jäi erityisesti mieleeni: "Oletko nopea kirjoittamaan puheita?" Tunsin epävarmuutta, mutta tiesin, että minun oli vastattava rehellisesti. En ollut aiemmin kirjoittanut monia puheita, mutta päätin kertoa myös innostuksestani oppia ja kehittyä. Kirkkoherran kysymys jäi mieleeni siksi, että se oli kokeneen papin kysmys ja sillä oli merkitystä. Se antoi vihjeen, mikä taito on tarpeen papin työssä. Aina kun pappi tulee johonkin tilaisuuteen, häneltä odotetaan puhetta. Hyväksyminen ja ensimmäiset tunteet Haastattelun jälkeen, kun kokous oli tehnyt päätöksen ilman, että olin paikalla, minut kutsuttiin takaisin. Tunsin pelonsekaisia ajatuksia. Kirkkoherra nousi seisaalleen ja ilmoitti, että olin saanut viran. Ilon tunne valtasi mieleeni samalla hetkellä. Olin ylpeä myös siitä, että perheessäni ja suvussani oli nyt ensimmäinen pappi. Ajoin Lauritsalasta kotiin Helsinkiin ja olin onnellinen siitä, että vuosien opiskelu ei ole mennyt hukkaan. Elämäni sai uuden käänteen ja paljon työtä oli vielä edessä papin virassa. Haasteet ja uudet kysymykset Vaikka ilo ja ylpeys vallitsivat mielessäni, alkoivat epäilykset nostaa päätään. Olinko oikea ihminen tähän tehtävään? Miten voisin hoitaa tätä tärkeää virkaa? Huomasin eläväni ikään kuin uudessa, tuntemattomassa maailmassa, jossa jokainen askel tuntui tärkeältä. Aloin tehdä papin työtä täysillä valtuuksilla toimittaen jumalanpalveluksia, häitä, hautajaisia, kasteita ja muita hartauksia. Ne avasivat silmäni papin roolin moninaisuudelle. Tämä ei ollut vain virka; se oli kutsumus. Yhteisön merkitys Lauritsalan seurakunta oli avainasemassa itseni löytämisessä. Yhteisön tarjoama tuki ja perinteet alkoivat tuntua kodilta. Työskentely seurakuntalaisten kanssa, heidän ilonsa ja huolensa, loi syvemmän yhteyden. Huomasin, että jokainen tapaaminen oli ainutlaatuinen. Muistan ensimmäiset messuni Lauritsalassa. Aikaisemmat epäilykseni alkoivat haihtua, ja aloin kokea, että olin oikeassa paikassa. Yhteys seurakuntalaisiin syntyi, ja se oli voimakkaampi kuin olin kuvitellut. Tulevaisuus ja itseni löytäminen Papin työ Lauritsalassa on ollut matkani alku. Ajan myötä olen huomannut, kuinka tämä ura on vaikuttanut jokaiseen osa-alueeseen elämässäni. Kirjoitan myös toista blogia, jossa syvennyn tarkemmin työni vaikutuksiin ja kasvutarinaani. On vaikeaa uskoa, että haastatteluhetkestä on kulunut jo yli 20 vuotta, mutta jokainen askel on opettanut minulle arvokkaita asioita itsestäni. Yhteenveto Erilaisten haasteiden, onnistumisten ja oppimisprosessien aikana olen kasvanut sekä papiksi että ihmiseksi. Lauritsala on tullut osaksi identiteettiäni, ja työni siellä on ollut enemmän kuin pelkkä virka; se on ollut matka itseeni. Papin virka on hieno tehtävä. Nyt tiedän, että jokainen päivä tuo mukanaan mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Jatkoin matkaani, ja odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mielenkiintoinen matka Seurakuntamme papistossa tapahtui yllättäviä muutoksia, ja minulle tarjottiin vt. kirkkoherran viransijaisuutta. Tämä rooli avasi oven jännittäville kokemuksille, mutta se oli myös täynnä haasteita. Sinä aikana opin paljon seurakunnan johtamisesta ja erityisesti yhteisömme tarpeista. Tämä matka oli yhtä aikaa opettavainen ja merkityksellinen, ja haluan jakaa kanssanne sen tärkeimmät opit. Kirkkoherran tehtävä Kirkkoherran valinta on huolellinen prosessi, joka voi kestää useita kuukausia. Kirkkoherran rooli on elintärkeä, sillä hän johtaa seurakunnan hengellistä elämää. Oli tilanne mikä tahansa, jokaisen päätöksen takana on vahva vastuu. Minulle tämä mahdollisuus kesti kahdeksan kuukautta. Päällikkönä seurakunnassa kirkkoherra tekee monia tärkeitä päätöksiä, vaikutuspiirissään koko yhteisön hyvinvointi. Työni vt. kirkkoherrana perustui Annukka kappalaisemme suositukseen. Hän uskoi kykyihini ja halusi, että otan tämän haasteen vastaan. Onnekkaasti ympärilläni oli osaava tiimi. Heidän tukensa mahdollisti sen, että sain keskittyä johtotehtäviini ilman häiritseviä puutteita muissa osa-alueissa. Työnkuva ja haasteet Olin toiminut pappina vain viisi vuotta, ja nyt hallinnolliset toimet tulivat eteen. Kokemus oli opettavainen ja paljasti kuinka erilaisia kysymyksiä seurakuntalaisilla voi olla. Erityisesti kriittisten ihmisten kanssakäyminen oli haasteellista. Aloitin vuoropuhelun heidän kanssaan ja aloin ymmärtää, mitä he todella ajattelivat. Tämän prosessin aikana huomasin, että arjen kohtaamisilla voi olla suuri vaikutus. Kun osallistuin enemmän tapahtumiin, sain selkeän käsityksen seurakuntalaisista ja heidän tarpeistaan. Onneksi seurakunnassamme oli taitavia työntekijöitä eri toimialoilla. Minun ei tarvinnut millään tavoin puuttua heidän töihinsä, vaan sain keskittyä omiin töihin ja hallinollisiin tehtäviin. Palkka ja taloudelliset haasteet Työn palkkaus aiheutti aluksi hämmennystä. Olin luullut, että korkeamman tason tehtävät tuovat mukanaan paremmat taloudelliset korvaukset. Minun tapauksessa ikälisät poistettiin kirkon järjetyksen mukaisesi, jolloin palkka nousi vain vähän siitä, mitä olin odottanut. Myös talouspäällikkö sanoi, että tuolla hinnalla sinun ei kannattaisi ottaa työtä vastaan. Tunsin kuitenkin velvollisuudeksi palvella seurakuntaani ja kasvaa johtajana. Tiedostin sen olevan ainutlaatuinen mahdollisuus kehittää itseäni hengellisenä johtajana. Opetuksia ja oppimiskokemuksia Kahdeksan kuukautta vt. kirkkoherrana oli täynnä oppimiskokemuksia. Vaikka hallinnolliset tehtävät lisäsivät työtaakkaani, ne opettivat myös paljon. Olin osana verkostoa, joka työskenteli yhdessä alueen kehittämiseksi. Huomasin, että lyhyet keskustelut seurakuntalaisten kanssa lisäsivät luottamusta suhteessani heihin. Minun piti olla läsnä monissa tapahtumissa ja kokouksissa, ja siitä oli suuri hyöty. Kun olin paikalla eri tilaisuuksissa ja kokouksissa, sain paremman tuntuman seurakunnan tunnelmasta ja toiveista. Tämä kokemus opetti, kuinka tärkeää on pitää yhteyttä ihmisiin. Uuden kirkkoherra valinta Kun uusi kirkkoherra lopulta valittiin, tunsin suurta helpotusta. Se avasi uuden aikakauden ja antoi mahdollisuuden palata omaan rooliini. Vaikka vt. kirkkoherrana oleminen oli muuttunut rutiiniksi, tiesin, että tämä ei ollut lopullinen roolini. Uuden kirkkoherra mukana tullessaan tuo mukanaan tuoreita ideoita ja näkemyksiä, jotka rikastuttavat seurakunnan johtamista. Erityisesti tämä ajanjakso antoi minulle mahdollisuuden tarkastella asioita laajemmalta kantilta. Omat kokemukseni ja oppimistani voivat parantaa tulevaa työtäni, ja uskon, että tämä kokemus tekee minusta entistä paremman johtajan. Jatkossakin yhdessä Vt. kirkkoherrana oleminen on ollut matka täynnä haasteita ja oppimiskokemuksia. Vaikka roolillani oli monia asioita, joita en voinut hallita täysin, se tarjoili myös ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Uusien ihmisten kohtaaminen ja eri aikakausien alkaminen ovat osa seurakunnan kehittymistä. Työskentelin jatkossa innokkaasti sen eteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kirkkoherran tehtävä, vaikka lyhytaikainen, on jättänyt minuun jäljen. Olipa rooli suuri tai pieni, jokainen vaikuttaa kokonaisuuteen. Toivon, että tulevat sukupolvet voivat jatkaa tätä työtä kirkon vaihtuvissa olosuhteissa.

Avioliittoon vihkiminen on yksi elämän suurimmista ja merkityksellisimmistä hetkistä. Tämä tilaisuus on erityinen niin vihkiparille kuin papille, joka johtaa seremonian. Kesäaikaan vihkimiset ovat erityisen yleisiä. Monesti tunnelma on iloinen ja jännittävä, mutta siinä on myös syvällisiä hetkiä, joissa rakkaus ja toivo kietoutuvat yhteen. Kyynelten noustessa esiin vihkimisen aikana ne ovat usein onnen kyyneleitä, ei surunkyyneleitä. Tapahtumien määrä vaihtelee eri seurakunnissa. Esimerkiksi Keski-Suomessa vihkimisiä on ollut jopa 40 prosenttia vähemmän kuin hautajaisia. Tämä voi johtua alueen väestörakenteesta tai kulttuurista. Papin työssä tämä vaihtelu tuo omia haasteitaan ja mielenkiintoisia tilanteita. Vihkimisen valmistelut Vihkimisen valmistelut ovat keskeinen osa prosessia. Papin on tärkeää keskustella vihkiparin kanssa heidän odotuksistaan, seremonian aikataulusta ja yksityiskohdista. Ennen varsinaista vihkimistä tapahtuu aina harjoitus, johon osallistuvat myös kaaso ja bestman. Tämä varmistaa, että jokainen tietää paikkansa ja roolinsa. Vihkiparin on hyvä tietää tarkalleen, missä heidän tulee polvistua ja missä vaiheessa sormukset vaihdetaan. Tämä valmistautuminen auttaa välttämään yllätyksiä. Papille keskustelu voi olla haastavaa, sillä kaikki tarinat eivät ole aina helposti avautuvia. Silti ne voivat tuoda seremoniaan syvyyttä. Kauniita muistoja vihkimisistä Muistoista jää erityisesti mieleen erään vihkimisen tunnelma, kun toimituskeskusteluun osallistui myös morsiamen isä. Hänen ajatuksensa ja kevennyksensä rikastuttivat papin työtä. Tämä isän puhe oli todiste siitä, kuinka henkilökohtaiset tarinat voivat nostaa seremonian arvoa ja tunnelmaa. Esimerkiksi morsiamen mummilta peritty vihkisormus tuotiin esiin, mikä teki hetkestä entistäkin erityisemmän ja ainutlaatuisemman. Saatoin käyttää sopivalla tavalla morsiamen isältä kuulemaani kevennystä puheessani. Hyvistä lähtötiedoista on helppo laatia hyvä puhe. Elämänohjeita Vihkipareille Papin rooli on laaja, kun tulee juhlistaa parin rakkautta ja jakaa merkityksellisiä elämänopetuksia. Nuorille pareille on yleensä helpompi löytää inspiraatiota ja tukea heidän tarinoitaan. Jos vihkipari on vanhempi, käytetään usein muita urbaanimpia sävyjä puheessa. Papin haasteena on löytää tasapaino, joka resonoi puheen aikana. Vihkimisessä papin puhe voi koostua henkilökohtaisista tarinoista ja elämänohjeista. Papin on hyvä muistaa, että pienetkin yksityiskohdat voivat tehdä suuren eron. Vihkimisen rakenne ja kaava Vihkimisen rakenne määritellään kirkon järjestyksen mukaan. Tämä kaava antaa papille varmuutta johtaa seremoniaa ja antaa tilaa henkilökohtaiselle sisällölle puheessa. Mikkelin tuomiokirkossa vihkitoimitukseni huipentui aina hetkeen, kun vihkipari astui kirkosta ulos. Kirkon ovet avautuivat, ja taustalla soi häämusiikki. Tämä hetki oli kuin uuden elämän alku – siinä oli jotain uskomattoman kaunista ja liikuttavaa. Alttarilta avautui näkymä kaupungille aina torille asti. Vihkipari asteli kohti yhteistä elämää. Tunnelmat seremonian takana Vihkimisen tunnelma on erityinen ja vaikeasti sanoin kuvattavissa. Se on yhteisöllinen hetki, jolloin kaksi ihmistä sitoutuu elämään yhdessä. Seremonia tuo yhteen perheet, ystävät ja sukulaiset, luoden muistoja, jotka elävät koko elämän ajan. Tunnelma voi vaihdella. Jännitys tuntuu ennen vihkitilaisuutta, mutta kun vihkihetki koittaa, se muuttuu rakkauden ja onnen täyteiseksi hetkeksi. Kun vihkipari astuu ulos kirkosta, he ottavat ensimmäiset askeleensa kohti yhteistä tulevaisuutta, toiveet ja unelmat sydämissään. Yhteenveto Avioliittoon vihkiminen on enemmän kuin vain seremonia; se on askel kahden ihmisen elämässä ja heidän sitoutumisensa heijastus. Papin työ tässä prosessissa on monimutkainen, mutta myös äärimmäisen palkitseva. Vihkiminen on hetki, jossa rakkaus ja elämä yhdistyvät. Se tuo mukanaan unohtumattomia muistoja ja tärkeitä elämänopetuksia. Jokainen vihkiminen on ainutlaatuinen, ja sen taustalla ovat tarinat, joista papin on mahdollista ammentaa. Kun vihkipari astuu ulos kirkosta, toivotaan, että iloa ja rakkautta on aina heidän mukanaan. Tämä on hetki, jota kaikki ovat odottaneet - uuden elämän alku, täynnä mahdollisuuksia ja toivoa.

Opintojen alkaessa rahoitus herättää usein monia kysymyksiä nuorten mielissä. Itse löysin ratkaisun työskentelemällä lehdenjakajana. Tämä työ tarjosi minulle mahdollisuuden ansaita elantoa samalla kun saatoin keskittyä opintoihini. Aamuyön tunteina, klo 2.00–5.45, jakelin Helsingin Sanomia ja muita pienempiä lehtiä, luoden tasapainon työni ja opiskeluni välille. Työ lehdenjakajana oli paljon enemmän kuin pelkkä keikkatyö; se oli ainutlaatuinen elämys, joka muutti käsitykseni yhteiskunnan arvoasteikosta. Kohtasin ennakkoluuloni käytännön työtä kohtaan ja tajusin, että kaikki työ on arvokasta, riippumatta siitä, millä alalla se tapahtuu. Uuden elämän alku Aloittaessani lehdenjakotyössä aloin miettiä, miten voisin jakaa lehdet tehokkaasti. Sain laajan jakelupiirin Kulosaaressa, jossa jakelin yli 70 keskustan kerrostaloa. Vähän yli puolet taloista oli varustettu hisseillä ja muissa oli ns. juoksuportaat. Tämä fyysinen työskentely kehitti kuntoani huomattavasti ja teki minut kestävämmäksi. Työskentelin lehdenjakajana noin 5,5 vuotta, ja sain opiskeluni päätökseen ilman opintovelkaa. Kova ahkeruus riitti elättämään minut. Huomasin, ettei ollut tarpeen ylläpitää kalliita harrastuksia tai ylellisiä elämäntapoja, mikä tarkoitti hienoa taloudellista tasapainoa opiskeluvuosina. Fyysisen kunnon kehittäminen Lehdenjakotyö paransi fyysistä kuntoani huomattavasti. Portaiden kiipeäminen oli tehokas tapa kohottaa kuntoa. Pian hämmästyin huomatessani, että olin paremmassa kunnossa kuin armeijan jälkeen. Arvioin, että lehdenjakokierroksen energialla pystyin hiihtämään noin 30 km. Sunnuntaisin, kun jakelin painavampia lehtiä, arvio oli jopa 50 km. Testasin tämän talvella hiihtoladulla ja arvioni oli oikea. Hyvän kunnon yksi tekijä on keuhkojen kapasiteetti. Eräänä päivänä mittasin keuhkoni apteekissa ja sain erinomaisen tuloksen. Testi osoitti, että tulos oli niin hyvä, että se meni yli nuorten miesten tuloksista. Keuhkojeni voima ei mahtunut tavallisten ihmisten taulukoihin. Tämä kokemuksellinen oppiminen vahvisti käsitystäni siitä, kuinka fyysisesti vaativa työ voi todella nostaa suorituskykyäni. Minulle kehittyi ajatus, miten kuvailisin työtäni: Tämä on huonoa huippuurheilua mutta hullua kuntourheilua. Työn merkitys ja oppiminen Lehdenjakotyö opetti minulle tärkeän elämänoppia. Ymmärsin, että jokainen työ on arvokasta ja palvelee yhteiskuntaa. Yritin jakaa fyysisten haasteiden ohella myös omaa maailmankatsomustani. Työskentely aikaisin aamulla opetti minulle kurinalaisuutta ja ajankäyttöä – nämä ovat tärkeitä taitoja opiskelussa. Työaikojen vuoksi opin myös arvostamaan unta ja sen merkitystä ajattelulle. Työ oli intensiivistä, ja se vaati täyden keskittymisen. Tunsin, että työ oli paras yhteiskunnallinen koulutus, jota olin koskaan saanut. Opin runsaasti ihmisten arjesta ja erilaisista elämäntavoista. Yhteisön arvostaminen Työn kautta sain mahdollisuuden tutustua moneen eri ihmiseen ja naapuriin. Jakelutien varrella tapasin kaikenlaisia henkilöitä, joilta opin paljon. Yhteisön erilaiset taustat ja tarinat avarsivat perspektiiviäni. Yhteistyö toi myös monia ystäviä ja verkostoja, jotka tukivat minua opintojeni aikana. Yhteisöllisyys ja auttaminen ovat äärimmäisen tärkeitä. Huomasin, että ihmiset arvostavat koneellista työtä, vaikka se ei ole korkeasti arvostettu ammatti. Kaikki työ, jonka teemme muiden hyväksi, on tärkeää. Työ voi tarjota mahdollisuuden oppia ja kasvaa enemmän kuin aluksi ajattelin. Lehtijakoyö ja henkilökohtainen kasvu Lehdenjakotyö antoi minulle luonnollisen oppimismahdollisuuden ajanhallintaan opiskelun ohella. Aikaiset herätykset vaativat suunnitelmallisuutta, ja opin sääntelemään aikaani tehokkaasti. Ymmärsin, että jokaiselle työ on oppimisen väline. Hyvin koordinoituna työ ja opiskelu voivat edistää toisiaan. Työskentely lehdenjakajana oli käännekohta elämässäni. Se kehitti voimakkaasti fyysistä kuntoani ja myös henkistä vahvuuttani. Tunsin, että pystyin mihin vain, kunhan vain käytin aikani viisaasti. Tämä ymmärrys avasi uusia mahdollisuuksia ja auttoi minua tulemaan toimeen itseni kanssa. Kuntoni on laskenut, kun olen jo eläkeläinen. Mutta hyvästä kunnosta on vieläkin jotain jäljellä parin vuosikymmenen jälkeen, Opintomatkani opit Työskentely lehdenjakajana on ollut kokemuksellinen matka, joka opetti minulle paljon enemmän kuin vain työn perusasiat. Se kehitti fyysistä kuntoa, ajanhallintaa ja osoitti, että jokaisella työmuodolla on arvo. Ei ole huonoja tai hyviä töitä; tärkeintä on, että jokainen työ voi olla väylä oppimiseemme, kasvuumme ja yhteisömme tukemiseen. Olen iloinen, että valitsin tämän reitin opintojeni rahoittajana. Työskentely lehdenjakajana on kehittänyt minua yksilönä ja auttanut ymmärtämään, että elämässä jokainen askel – olipa se portaissa, kaduilla tai muissa paikoissa – on oppimiskokemus. Me opimme ja kehitämme itseämme, ja jokaisessa työssä on oma arvonsa.

Jumalanpalvelukset ja messut ovat kirkkoelämän keskeinen osa, joissa usko ja yhteisöllisyys yhdistyvät. Joulun ja pääsiäisen kaltaiset juhlapyhät lisäävät messuja ja hartauksia, mikä tuplaa papiston työkuorman ja luo ainutlaatuisen tunnelman. Papit pitävät ehtoollishartauksia myös vanhainkodeissa, jotta kaikki pääsisivät osaksi tätä tärkeää aikaa. Koska jumalanpalvelusten toteuttaminen perustuu tarkkoihin kaavoihin, se helpottaa liturgian suunnittelua. Jumalanpalvelusten rakenne Jumalanpalvelukset noudattavat tarkasti määriteltyjä kaavoja, mikä tekee niiden suunnittelusta helpompaa. Valittavana on laaja valikoima tekstejä ja rukouksia, jotka papit voivat valita tilanteeseen sopivaksi. Tämä kaavamaisuus tuo turvallisuutta, mutta voi myös tuntua rajoittavalta. Papin tärkeimpiin taitoihin kuuluu kaavan tunteminen ja sen mukauttaminen erityisiin tilanteisiin. Esimerkiksi joulun ja pääsiäisen juhlapäivinä ohjelma voi sisältää erityisiä rukouksia tai lauluja, jotka korostavat juhlakauden teemoja. Tämän vuoksi papit voivat käyttää messuissa jopa 30 prosenttia enemmän aikaa suunnitteluun tavanomaiseen verrattuna. Saarna – syvällinen prosessi Saarna on jumalanpalveluksen vaativin osa. Teologisessa tiedekunnassa opiskelu tarjoaa perusteet, mutta käytännössä aika ja kiireet tekevät syvällisestä analyysistä haastavaa. Kun papit valmistavat saarnaa, moni heistä kokee, että täydelliseen saarnan valmisteluun voi kulua jopa 8 tuntia, erityisesti kun he syventyvät Raamatun alkukieliin, kuten kreikkaan ja hepreaan. Papit ovat saaneet koulutusta näiden kielten lukemiseen, mutta niiden käyttöä voi aikataulut rajoittaa. Monitulkintaisuus ja kyky avata Raamatun sanomaa kuulijalle ovat kuitenkin keskeisiä tavoitteita saarnaprosessissa. Eri saarnatyylit Saarnaamiseen on useita lähestymistapoja, jotka vaihtelevat papin persoonallisuudesta riippuen. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Joku saarnaaja voi käyttää humoristista lähestymistapaa, toinen taas voi keskittyä vakavampiin aiheisiin. Tämä tekee saarnasta ainutlaatuisen kokemuksen niin puhujalle kuin kuulijalle. Esimerkiksi, tilastot osoittavat, että saarnat, jotka sisältävät henkilökohtaisia tarinoita, voivat nostaa kuulijoiden sitoutumista jopa 50 prosentilla. Kuulijat tulkitsevat saarnan omien kokemustensa mukaan. Yksi saarna voi koskettaa jotakuta syvästi, kun taas toista ei välttämättä herätä lainkaan kiinnostusta. Tämä monimutkainen prosessi tekee papin roolista paitsi puhuja myös oppaana ja mahdollistajana. Haasteet saarnan valmistelussa Valmisteluprosessi tuo mukanaan haasteita. Aikarajoitukset ovat yksi suurimmista esteistä, jolloin papin on löydettävä tasapaino syvällisen sisällön ja käytännön aikarajojen välillä. Tästä huolimatta saarnan onnistuminen voi muuttaa elämää. Kuluttamalla aikaa huolelliseen valmisteluun, saarnat, jotka luovat yhteyden kuulijoihin, voivat olla erittäin palkitsevia. Kokemus osoittaa, että jokainen saarnan valmistelu on oppimisprosessi, joka kehittyy papin uran myötä. Uuden aiheen käsittely voi tuoda esiin oivalluksia, jotka rikastuttavat sekä papin että kuulijoiden hengellistä elämää. Kiinteä yhteys uskoon ja palaute Kirkollinen työ, jumalanpalvelukset, messut ja saarnan valmistelu rakentavat monitahoista ja rikastuttavaa ympäristöä. Vaikka valmistelu voi olla haastavaa, se myös syventää yhteyttä Jumalaan ja kasvattaa seurakuntalaisten uskonelämää. Ajan myötä pappien kyky oppia ja kehittyä saarnan valmistelussa on avain onnistuneeseen vuorovaikutukseen, joka nostaa sekä heidän omaa uskoaan että seurakunnan hengellistä elämää. Pappi ei yleensä saa palautetta saarnoistaan. Itselleni jäi kuitenkin pysyvästi mieleen kaksi positiivista palautetta. Veteraani mies tuli sankarihaudan tilaisuudessa viereeni ja sanoi: "Sinä se puhut aina Raamatusta". Toisen kerran pariskunta istui kirkkokahville viereeni ja mies sanoi: "Lähdettiin kuulemaan sinun saarnaa, kun sinä et puhu koskaan mitään turhaa". Nämä antoivat minulle tunteen, että en ole turhaan ponnistellut saarnan valmistelussa.

Hautaan siunaaminen on keskeinen osa papin työtä ja tärkeä hetki surun keskellä. Papin rooli korostuu erityisesti, kun seurakuntien ikärakenne on vanha, ja hautajaisia järjestetään runsaasti. Esimerkiksi vuonna 2022 Suomessa järjestettiin yli 27 000 hautajaisjuhlaa, joka tuo mukanaan haastavan, mutta myös merkityksellisen tehtävän papille. Surun murtamat omaiset ovat usein herkällä mielellä siunaustilaisuudessa. Tällöin papin on oltava erityisen tarkka sanoissaan. Virheitä voi sattua, erityisesti papin uran alussa, ja siksi jatkuva empatia ja ymmärrys tilanteen herkkyydestä ovat tärkeitä. Onneksi palautteen mukaan jopa 85 prosenttia omaisista on tyytyväisiä papin antamaan tukeen ja siunaustilaisuuteen. Erityisesti papin puheeseen panostetaan paljon, sillä se on keskeinen osa hautaustilaisuutta. Siunauspuhe, joka pidetään kirkossa tai kappelissa, on hengellinen. Muistotilaisuuksissa pappi voi jakaa muistoja ja henkilöitä merkityksellisiä hetkiä vainajasta. Ennen hautajaisia: Valmistelut ja keskustelut Ennen hautajaisia pappi keskustelee omaisten kanssa järjestelyistä. Pappi saa myös tietoa vainajan elämästä. Se on hyvin tärkeää. Pappi joutuu pitämään puheita, vaikka hän tuntee vainajaa vähiten verrattuna omaisiin. Siksi on tärkeää, että pappi saisi tietää vainajan elämästä tärkeimmät kohdat. Se on ainakin minusta suurin papin haaste hautajaisissa. Toisinaan tietoja tulee liikaa vääristä asioista. Toisinaan tietoa tulee liian vähän. Kerran nuorehko mies ei osannut sanoa isästään muuta, kuin että hän kävi tehtaassa töissä ja kalasti. Joudin pitkään miettimään, mitä sanoisin. Siunauspuhe: Ristiriidat ja odotukset Siunauspuhe on enemmän hengellinen ohjeitten mukaan, On kuitenkin selvää, että vainajan elämä olisi jotenkin oleellisella tavalla esiin puheessa. Tässä tulee helposti ristiriita papin ja omaisten välille. Juttelin tästä hiljattain erään omaisen kanssa. En ollut toimittamassa tätä siunausta. Omainen sanoi, että mitä varten se pappi kyseli kaikenlaista, kun ei sitten puhunut niistä asioista mitään. Kerroin hänelle, että siunauspuheessa ei käsitellä laajasti vainajan elämänkertaa. Toinen omainen sanoi, että kokenut pappi oli sanonut keskustelussa, että ei hän tarvitse paljon tietoja. Olin kuulemassa hänen siunauspuhetta ja se oli juuri kirkon ohjeitten mukainen eli hyvin hengellinen. Muistilaisuudessa hän ei puhut, kun omaiset puhuivat runsaasti. Aina ei käy näin. Useimmat omaiset eivät uskalla puhua mitään muistotilaisuudessa. Haasteet papille: Empatia ja ymmärrys Koko hautaan siunaamisen prosessia alusta loppuun varjostaa suru. Se tarttuu helposti pappiinkin toimituksessa. Huomasin, että kun arkkua kannetaan kirkon alttarille, silloin osa omaisista kaivaa nenäliinat esiin. Puheita kirjoittaessani käsittelin monia kauniita elämänkertomuksia. Toisinaan ne olivat hyvin kauniita ja siksi koskettavia. Suruun ei koskaan totu vaikka se ei olisi oma. Itse panostin paljon aikaa pohtiessani, mitä puhun. Yritin aina löytää jonkin teeman tai johtoajatuksen, joka oli tyypillistä vainajalle. Jos vainajan kerrottiin jotenkin liittyvän uskoon, se oli parasta lähdetietoa, johon oli helppo liittää Raamatun sanomaa toivosta ja elämästä tämän elämän jälkeen. Parhaimpana muistona minulla on ne hyvät palautteet, jotka sain välillä omaisilta. Päätteeksi esimerkkejä myönteisestä palautteesta Päätän kirjoitukseni erään lesken lausumaan kiitokseen, kun hän sanoi näin: ”Kukaan ei olisi voinut tehdä parempaa puhetta meidän Toivosta kuin pastori Erkki Viinikainen”. Tätä lausumaa en unohda. Minä tiesin puhetta kirjoittaessani, että nyt tuli hyvä siunauspuhe. Minulle annettiin myös hyvät lähtötiedot. Se oli onnistuneiden puheiden edellytys. Toisen omaisen lausuma jäi myös mieleeni, kun hän totesi: ”On se hyvä, kun te papit olette meidän maallikoiden ja Jumalan välissä toimittamassa näitä siunauksia ja rukouksia, kun me emme osaa”. Siinäpä se papin virka taitaa olla: Pitämässä esirukouksia kaikkien puolesta.