Metsätöissä muistoja moottorisahasta ja hevosesta umpihangessa

Metsätöissä työskentely on aina ollut osa suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa. Se on monille nuorille aikuisille ensimmäinen askel aikuisuuteen, jossa opitaan itsestä, kestävyydestä ja työetiikasta. Tämä tarina vie meidät metsään, jossa moottorisaha soi ja hevonen kuljettaa puut reessä.

Moottorisaha ja vanhan ajan teot

Väinö-Isä osti Solo-merkkisen moottorisahan, mikä aloitti seikkailuni metsätöiden maailmassa. Moottorisaha oli enemmän kuin työkalu; se oli portti upeisiin metsiin. Silloin, kun moottorisaha käynnistyi, tunsin sydämeni sykkivän seikkailulle. Modernit työkalut yhdistettynä perinteisiin menetelmiin loivat erikoisia hetkiä. Kaadoimme isän kanssa tukkipuita ja niiden kaataminen vaati tarkkuutta ja voimia. Teimme halkoja myyntiin ja kotiin.

Samaan aikaan isäni ajoi Satu-nimistä hevosta, joka oli yhtä taitava ja kokenut kuin isä itse. Satun kanssa työskenteleminen oli taidetta. Kun isä navigoi hevosen ja reen kanssa paksussa umpihangessa, se näytti helpolta, mutta se vaati vuosien kokemusta. Työskentely metsässä ei ollut vain fyysistä; se oli myös henkinen matka, jossa isä ja hevonen kommunikoivat hiljaisesti. Näin yhteispelin, joka yhdisti ihmisen ja eläimen. Kun reki oli tehnyt muutaman ajon jälkeen kovat raiteet, reki meni kuin juna raiteillaan. Satu hevosella oli helppoa vetää raskastakin kuormaa.

Raskauden ja työn kauneus

Päivät metsätöissä eivät koskaan olleet pitkiä, mutta jokainen hetki oli vaativaa työtä. Kahlasimme syvässä lumessa, kaadosimme puita ja karsimme tukkipuita. Jokainen kaadettu puu, joka päätyi rekeen, tuntui saavutukselta. Kylmyys oli usin läsnä. Puiden kaataminen oli yhtä aikaa pelottavaa ja palkitsevaa.

Sään vaihtelut olivat aina matkassa mukana. Joskus päivät olivat kylmiä ja pakkasella, mutta toisina päivinä saimme nauttia auringosta. Muistan, kuinka vaatteet saattoivat kostua, ja jatkoimme työskentelyä märissä vaatteissa. Kahvi oli aina mukana, ja kun kahvitauko koitti, istuimme tukkipuun tai pinon päälle lepäämään.

Kahvihetki metsässä

Kahvitauolla isä otti aina hatun pois päästä. Tein samoin, mutta en kysynyt koskaan miksi. Isäni, Väinö, oli sotaveteraani, ja jokaisessa hetkessä oli syvempää merkitystä. Mutta nuorempana en aina ymmärtänyt tätä merkitystä. Vuosia myöhemmin tajusin, että se oli kunnioitus Korkeimman varjelusta kohtaan.

Muistan, kuinka istuimme isän kanssa kahvilla metsän keskellä. Nautimme rauhoittavasta luonnosta ympärillämme. Silloin puhuimme unelmistani ja tottuus oli, että ehkä toisenlainen työ odotti minua. Tämä hetki opetti minulle, että unelmointi on tärkeää, vaikka se tuntuisi kaukaiselta.

Kohti uusia haasteita

Kun mietin tulevaisuutta, havahduin siihen, että metsätöissä työskentely ei ollut ainoa mahdollisuus. Päättäessäni pyrkiä Pieksämäen ammattikouluun rakennusmieslinjalle, avautui uusi polku. Tämä päätös muutti elämäni suuntaa. Monille nuorille, kuten minä silloin, on tärkeää ymmärtää, että jokainen päätös voi johtaa uusiin mahdollisuuksiin. Rakentaminen ja metsätöissä oppimani taidot ovat edelleenkin menneisyyteni tukipilareita.

Metsätyöt ja perhettä kunnioittava mestaruus

Metsätöissä työskentely opetti minulle arvokkaita elämäntaitoja. Isäni kärsivällisyys ja taito kommunikoida hevosen kanssa ovat muistoja, jotka minulla on edelleen. Metsä on ollut minulle enemmän kuin pelkkä työpaikka; se on ollut paikka, jossa oppimme vahvoja perhesiteitä ja kunnioitusta luontoa kohtaan.

Työskentely metsässä opettaa, kuinka tärkeää on hoitaa maapalloa. YK:n raportti arvioi, että metsien hävittäminen aiheuttaa noin 15 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä asia on jokaisen metsätöissä työskentelevän sydäntä lähellä.

Suunnitelmat tulevaisuudelle

Metsätöiden muistoissa on tunne, joka vie meidät takaisin metsiin, moottorisahan ääniin ja hevosen askeliin puuterhankea pitkin. Jokainen hetki, jokainen puu ja kahvihetki isän kanssa ovat osa tarinaani.

Vaikka siirryn sitten uusiin ammatteihin, metsätöiden muistot ovat aina sydämessäni. Näiden kokemusten myötä olen oppinut, että jokainen askel kohti unelmia tuo mukanaan oppimisen ja kasvamisen mahdollisuuden. On tärkeää olla unohtamatta näiden muistojen merkitystä. Olipa kyseessä moottorisaha, hevonen tai kahvihetki, jokaisessa on elämän kauneutta. Toivon, että jokainen nuori saisi kokea metsän rauhoittavan voiman ja löytää omat unelmansa.