Pappisvihkimys Mikkelin tuomiokirkossa ja unohtumattomat hetket seremoniasta

Pappisvihkimys on yksi elämän suurista juhlistamme, Mikkelin tuomiokirkossa järjestettävä vihkimys on merkitsevä tilaisuus monille. Tämä blogipostaus vie lukijan matkalle pappisvihkimyksen maailmaan, ja kertoo siitä, miten valmistelut ja perinteet luovat unohtumattoman kokemuksen niin vihittävälle papille kuin koko seurakunnalle.

Vihkimysmessujen järjestäminen

Tuomikapitulit järjestävät vihkimysmessuja muutamia kertoja vuodessa. Vihkimyksissä yhdistyy yhteisöllisyys, perinteet ja hengellinen ulottuvuus, jotka tekevät tapahtumasta ainutlaatuisen kokemuksen. Pappi, joka ryhtyy virkaansa, käy läpi monenlaisia vaiheita ennen vihkimystä. Henkinen valmistautuminen, rukoukset ja keskustelut toisten papin kanssa ovat keskeisiä prosessissa. Esimerkiksi opettavien keskustelujen avulla nuoret papit saavat tukea ja neuvoja kokeneemmilta kollegoilta. Tämä yhteisöllinen ulottuvuus auttaa rakentamaan siteitä eri pappien välille ja vahvistaa hiippakunnan yhteenkuuluvuutta.

Oman vihkimyksen muistoja

Oma kokemukseni pappisvihkimyksestä alkoi, kun aloitin työni Lauritsalan seurakunnassa teologian maisterina 2. helmikuuta 2004. Muutamaa viikkoa myöhemmin, 28. maaliskuuta, sain olla osa kauniisti järjestettyä vihkimysmessua Mikkelin tuomiokirkossa Marian päivänä. Meitä vihttäviä oli vain kaksi, Anne ja minä, ja jännitys oli läsnä Seremoniaa varten oli tarkka kaava, jota seurataan. Vaikka en muista tunteitani tarkasti, odotukset ja unelmat tästä merkittävästä hetkestä olivat suuret. Paljon seurakuntalaisia oli todistamassa tätä erityistä tilaisuutta, ja tunnelma oli ainutlaatuinen.

Kaftaani, liperit, alba ja stola

Vihkimyksen jälkeen julassa käytetään kaftaania, joka on pitkä ja tumma juhlapuku, joka muistuttaa frakkia. Siihen kuuluu erityiset liperit, jotka kiinnitetään kaulukseen. Kaftaani ja erityisesti liperit ovat tärkeä symboli papin virasta ja siinä on omat rituaalinsa, jotka rikastuttavat juhlan tunnelmaa. Papin uran alussa minulla oli haasteita lipereiden kiinnittämisessä, sillä sormet eivät meinanneet mahtua kauluksen väliin. Tämä voi olla yleinen haaste monille uusille papeille. Kaftaani on kuitenkin tärkeä osa perinnettä ja kulttuuria, joka tekee kunkin vihkimyksen erityiseksi.

Messussa ei käytetä kaftaania vaan albaa ja stolaa. Alba on valkoinen viitta ja stola on kuin kaulahuivi, joka asetetaan niskan takaa ja riippuu molemmin puolin ja kiinnitetään vyön alle. Stolan väri vaihtuu kirkkovuoden mukaan. Albaa saa käyttää muutkin kuin papit mutta stolaa saa käyttää vain pappisvihikiksen saanut henkilö.

Ristisaatto ja siunaus

Seremonian aluksi liityimme sakastista ristisaattoon, joka on erityinen vaihe juhlamessujen aloittamisessa. Messun tietyssä vaiheesa alkuosassa Anne ja minä kuljimme alttarille eri puolille, ja piispa sekä avustavat papit siunasivat meidät virkaan. Tämä hetki oli täynnä draamaa ja tunnelmaa, kun seurakunta oli kokoontunut todistamaan tapahtumaa. Päällemme pujottiin alba ja piispa avustavien pappien kanssa sinuasi minut ja Annen erikseen papin virkaan kätten päälle panemisen kautta. Kätten päälle paneminen on jatkinut pappien vihkimisessä katkeamatta apostolien ajoista lähtien. Seremoniassa on erityinen kaava, ja joka hetki on tarkkaan suunniteltu varmistaakseen, että rukous ja siunaus kulkevat aiotusti. Messun jälkeen koin, että olimme astuneet uuteen vaiheeseen elämässämme. Tämä oli tunteellinen hetki sekä papille että läheisille.

Juhlapuheiden hetki

Messun jälkeen suuntasimme seurakuntasaliin kahveille, missä perinteiden mukaisesti pidettiin puheita. Seuraavat hetket olivat täynnä onnen tunteita ja yhteisön lämpöä. Tunsin, että vihdoin olin se, mitä olin pitkään toivonut: pappi ja näkyvä osa seurakuntayhteisössä.

Kotimatka ja ensimmäiset haasteet

Kotimatkalla aloin irrottaa lipereitä ja kaulusta, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Vaimoni yritti auttaa, mutta lipereiden irrottaminen osoittautui ylivoimaiseksi. Meillä kaikilla on joskus käytännön haasteita uuden roolin edessä.

Onneksemme saimme apua ystävälliseltä tuomiorovastilta, joka käveli samaa katua. Hänen vankka ammattitaionsa helpotti tilannetta ja saimme kauluksen heti irti. Paljon myöhemmin opin vanhemmalta papilta niksin, jonka johdosta opin nopeasti lipereiden kiinnityksen ja irotituksen. Tämä hetki muistutti, että papin virka on myös yhteisöön liittyvää auttamista, ei pelkästään itsenäistä toimintaa. Uudet haasteet syntyvät jatkuvasti, mutta yhdessä voimme ylittää ne.

Kokemusten yhdistelemä matka

Pappisvihkimys Mikkelin tuomiokirkossa on enemmän kuin seremonia; se on matka, joka koostuu voimakkaista tunteista, kauniista perinteistä ja yhteisöllisyydestä. Jokainen vihkimys tuo mukanaan oman ainutlaatuisen tarinansa ja muiston, joka jää elämään sekä vihittävän että seurakunnan sydämissä. Vaikka oma kokemukseni on vain yksi esimerkki, se kuvaa isoa kuvaa: pappeus ei ole vain virka, vaan se on myös velvollisuus, kutsumus ja erityinen rakenne, joka yhdistää ihmisiä eri tavoin. Tämä yhtenäisyys tuo rauhaa ja tasapainoa jokaiselle papille ja koko hiippakunnalle. Pappisvihkimyksen jälkeiset hetket, olipa kyseessä jännitys, ilo tai haaste, ovat unohtumattomia ja erityisiä. Kun seuraavan kerran osallistut pappisvihkimykseen, muista, että se on samalla matka, joka huipentuu hetkiin, joita et koskaan unohda.