Yliopiston pääsykokeen muistoja helteisestä kesästä 1988 ja tulevaisuuden odotukset

Kesä 1988 oli erityinen vuosi, joka pysyy monien mielissä lämpimänä ja merkityksellisenä ajanjaksona. Yliopiston pääsykokeiden aikainen lukeminen täytti nuo päivät jännityksellä. Tämä blogikirjoitus vie lukijat aikamatkalle helteiseen kesään ja noihin tunteisiin, jotka herättävät eloon sekä muistot että tulevaisuuden toiveet.

Muistot pääsykokeista ja kesän haasteista

Yliopiston pääsykokeet ovat merkittävä vaihe nuoren elämässä. Kesä 1988 ei ollut poikkeus. Kesä oli erittäin helteinen. Kuumina kesäpäivinä opiskelun yhdistäminen työn kanssa oli haastavaa. Vaikka nautin ulkoilmasta ja auringosta, luku-urakka tuntui joskus raskaalta. Esimerkiksi luin välillä veneessä, koska halusin lukea tenttikirjoja hiukan viileämmässä paikassa. Annoin veneen lipua tuulen mukana ja luin kirjoja. Ei se ollut tietenkään paras lukupaikka.

Hetki ennen suurta askelta

Muistan erityisesti sen päivän, jolloin menin ilmoittautumaan Yliopiston päära­ken­nukseen. Jännitys valtasi mieleeni, kun astuin suureen saliin. Tilassa oli satoja muita opiskelijoita, kaikkia yhtä hermostuneita. Helteinen päivä teki jopa paperiin kirjoittamisesta haastavaa; käteni olivat hikoilusta märät ja paperi tarttui kiinni. Muistan hetken, jolloin palautin paperini professori Tapio Lampiselle, joka tuli myöhemmin ohjaamaan tutkimustani. Vaikka olin valmistellut huolellisesti, sydämeni jyskytti epävarmuudesta: olinko tehnyt riittävästi tai oppinut kaiken, mitä tarvitsin?

Onnen ja epävarmuuden hetki

Kun palasin kotiin, tunnelma oli eloisa mutta täynnä odotusta. Heinäkuun saapuessa olin jo palannut työtehtäviini, Muistan, että olin käymässä tymaalla Helsingin jäteveden puhdistamon alueella. Sain tiedon, että minut on valittu oppilaaksi teologiseen tiedekuntaan. Onnen tunnetta ei voi sanoin kuvata. Kaikki ponnisteluni ja lukemistoni oli ollut sen arvoista. Olin oikeastaan työssäni, mutta korvieni sisällä kuului riemun huuto. Tiesin, että edessäni oli uusi tulevaisuus täynnä odotuksia. Vaatimukset tulisivat olemaan suuria, mutta olin valmis.

Haasteet ja toivot

Pohdin yhä kesää 1988 ja pääsykokeiden tunnelmaa. Ne hetket, jolloin oppiminen ja unelmat yhdistyivät, eivät katoa muististani. Kun tänä päivänä opiskelijat valmistautuvat omiin pääsykokeisiinsa, he kokevat samanlaisia kesäunia ja haasteita. Tuo päivä jäi mieleeni myös sen vuoksi, kun päivä oli 8.8.1988. Se on yksi elämäni merkkipaaluja. Nostan maljan kaikille opiskelijoille, jotka kohtaavat nyt samat haasteet. Onnea, voimaa ja rohkeutta kaikille matkalla kohti unelmiaan. Olipa kesä kuinka helteinen tahansa, on aina tilaa unelmille ja tulevaisuudelle. Jokainen ponnistus vie lähemmäksi tavoitetta.